Koska noita mielestäni ihania kankaita on edelleen niin paljon, intouduin kesällä tekemään myös muutaman lasten kesämekon.
Hommaan valikoitui suurimmaksi osaksi kierrätyskankaita.

Kuvassa vain osa kangasvarastoistamme. :)

Kun lapset olivat pienia, ompelin heille paljon vaatteita. 
Mutta koska siitä on pitkä aika, etsin malliohjeita, joista jäljensin kaavat.

Ensin valitsin turkoosin sävyisiä kankaita. Löysin vanhan kevyen huivin, josta tuli inspiraatio etelän turkoosin meren kuohuihin.

Alle laitoin trikookankaan, jonka helmaan muotoilin kaistaleen aaltoilevia kuohuja. Huivi oli jännästi krepattua, joten siitä se idea lähti.
Niin ohutta, että sellaisenaan läpikuultavaa, mutta kivan ilmava alusosan päällä.

Mekko edestä ja takaa. 

Tytär ehdotti, että kaula-aukko vaatisi jotain koristetta, rusettia tai muuta.
Koska minulla oli samanvaristä bambu-lankaa (Hjertegarn Bommix Bamboo), virkkasin kukat sillä.
Osaan laitoin lisäksi kiiltavää korostuslankaa (Laines du Nord Arme Valkoinen). Kukkien keskustaan turkooseja helmiä.

Vinkkinä: Tämä lanka sopii hyvin yhdistettäväksi muiden lankojen kanssa, jolloin lanka kuin lanka saa hienoisen kiillon.
Meillä myynnissä myös mustana, joka sopii tummempien lankojen kanssa yhdisttetynä (Laines du Nord Arme Musta).

Monikerroksellisuudesta innostuneena tein seuraavan mekon tarkoituksella kaksinkertaisena. 

Alle vahvanvärinen kukkakuosi ja päälle yksivärinen valkea "sifonki"kangas, joka oli hyvin läpinäkyvää. 
Alempi kangas kuultelee sen alta kivasti. Tähänkään ei tullut rusettia, vaan varastoista löytyi valmis kukkaruusuke,
jonka olin ottanut hamsterina säästöön jostakin tyttären lapsuusajan valmis-prinsessamekosta. 
Lisäsin siihen muutaman sopivan värisen koristenauhan, jottei ole ihan valmistavaraa.

Ihania kukkakankaita jostain 80-luvulta olen säästellyt kuin kukkaa kämmenellä. 
Jostain syystä niistä ei koskaan tullut tehtyä omalle tyttärelle mekkoja.
Silloin minulla oli retrofrotee-buumi ja tuli haalittua kaikenlaisia ihania frotee-
ja velourkuoseja, joista tuli oma 70-luvun lapsuus mieleen.

Nyt yksi kaunis kangas pääsi lopulta käyttöön. Tämä mekko on yksinkertaisesta
kankaasta, mutta lisäsin helmaan vaaleanpunaisen tyllireunuksen. (Myyty)

Kangasta jäi sen verran yli, että tein siitä vielä pienen pehmokissan.

Edellisen mekon kankaanlopusta tuli myös pehmokissa.
Siinä kankaan oikea väritys näkyy hyvin.

Viimeinen mekko olikin sellainen, joka oli aikoinaan tarkoitus tehdä tyttärelle.
Olin säästellyt tätä vihreänsävyistä kangasta ja kutonut siihen kiinnotettäväksi kirjoneuleisen helman, ajatuksena rimpsuhame.

Nyt siitä kuitenkin muotoutui mekko, koska löytyi toisenlaista vihreää ohutta kangasta,
joka sopi mielestäni hyvin yhteen. Halusin kokeilla tehdä siitä keveät hihat.
Kaula-aukkoon laitoin vihreää vinonauhaa, jonka ompelin kirjo-ompeleella ratrovaikutelmaa lisäämään.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kaikissa mekoissa on käytetty samaa kaavaa hieman eri tavoin mukailtuna. 
Oli hauska nähdä, kuinka erilaisia niistä tuli.