Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 87   (11.6.07)



Piiitkän ajan kirjotuksii taas........

Mrr........ näitä sadepäivii.... Ei viitti ees ulkona seikkailla, pitää tääl sisäl keksii jotain kivaa tekemistä. Ja keksittiinhän me. Mami anto meille taas semmoset iiisot luut, niitä me on nakerrettu ja aika menny ihan kivasti. Kyl se Lyyli samas puuhas meitin kaa oli, se vaan ei halunnu kuvaan, mut olkoon pois. Nautitaan me vaan näist luist.

Nonnii, nyt se kesä sit alko. Aurinko porottaa täydelt taivaalt ja lämmittää mukavasti. Lintupöntöistä kuuluu kova sirkutus, siel ne poikaset kasvaa jaksaakseen lähtee lentoon. Tänään oli jo pienii viherpeippopoikasii harjottelemas lentämistä tuol omppupuis. Niil oli riemu ylimmillään, lentelivät ja laulelivat ja pitivät hauskaa.

Tänään sit oli mutsin vuoro viettää nimppareita, meijän nimpparit on täs yhes pötkös kaikkien paitti Tytyn. Juhlistettiin päivää syömällä keuhkoo ja nakerrettiin luita. Ei me isosesti juhlittu, vähä vaan. Ja arvaas mitä, mami leikkas tuolt pensaitten välist pitkäks kasvanutta ruohoo. Mä olin siin vieres vahtimas et se tekee hyvää jälkee, eikä fuskaa. Onneks sil oli vaan ruohosakset, eikä mitään konetta. Jos sil ois ollu joku kone, ois voinu tulla pahaa jälkee. Yhtäkkii se sano mulle, et katos mitä löyty. Se meijän iso rupisammakko oli tehny pesän sinne pensaitten väliin, roskien alle, ja kun siit tuli ruohot pois, ni sen koti paljastu. Kun mun piti kattoo sitä tarkemmin mami sano et siihen ei saa koskee. Kuulemma siks, et siit erittyy jotain pahaa ainetta, mikä ei oo hyväks koirille. Mä sit kattelinkin vaan, siin me rupikonnan kans tuijotettiin toisiamme silmiin. Se oli sen näkösenä, et mähän en väisty, menkää ny pois siitä. Ja me jätettiin se sinne rauhaan, mami laitto heinii päälle, et sen koti jäi piiloon ja suojaan. Eiköhän se sielt joskus maailmalle lähe. Mut kyl se on sit ruma kyrmyniska, ei mikään kaunotar, mun mielestäni.

Taas mun lemppari-vieras kävi lauantaina. Arvaat varmaan kuka se on. Tieteski meijän toinen prinsessa, Elena. Mä taas pusin sen ihan märäks. Se vaan nauraa kikers mulle ja paijas mua kuonost. Se on semmonen hymy-tyttö. Meijän tykkääminen onki molemminpuolist. Kyl Elena tykkää noist muistaki tytyist, mut must varmaan eniten. Muthan se on ekaks nähnykki. Ja mähän oon se toinen meijän prinsessoist. Mä oon vaan vähä kateellinen Tytylle, kun se saa mennä Johannalle hoitoon siks aikaa, ku me mamin kans ollaan matkalla. Lyyli ja mutsi meneeki poikalaan hoitoon sillon. Arvaas mikä paikka se poikala on? No sehän on tieteski Vili-veikan ja Artun koti. Sit se lähtee kans Vilin kaa näytelmiin. Mäkin varmaan viihtysin siel, eikä sitä tiijä, vaik mä joskus änkeisin sinne ja sanosin niille, et nyt on mun vuoro olla teillä.

Eilen me sit vaan vietettiinki löhö-sunnuntaita. Ulkoiltiin ja leikittiin ja sit levättiin. Meil on semmonen tuuletin tos lattial, sen ees nukuttaa kivasti, kun se heiluttelee turkkia niin kivasti. Ja tänään tuli Niki-Iivari kylään, siit onkin pitkä aika kun se viimeks on käyny, vissiin viime kesänä. On se kivaa, kun noi mamin kasvatit käy sitä ilahduttamassa, ja meit tytyjäkin siinä samalla. Ja mami sano, et se suunnittelee elokuussa meille taas semmosta yhteistapaamista, mihin saa tulla kaikki sen kasvatit, joille vaan sopii. Lupas laittaa asiasta täs lähiaikoina kyselyy kotareille, et ketä kiinnostaa. Mä niin tykkään noist tommosist kokouksist, mis on paljon kavereit kasassa. Jatkanki taas kirjotteluu seuraavaan osaan, joka ilmestyy sit joskus, kun on juttuu kasas.

Mukavaa kesää kaikille. Hau vaan, Miina



Seuraava osa